Pelastusharjoituksen satoa

Tänään teimme pienen korjausliikkeen retkisuunnitelmaan. Parin peruutuksen vuoksi päätimme, ettei kirkkovene lähde matkaan vielä Jyväskylästä. Laskemme puisen ihanuuden vesille vasta Jämsässä 25.5. Kevät on monelle kiireistä aikaa, ja nelipäiväinen rupeama kirkkoveneessä mahtuu paremmin yhteisiin aikatauluihimme.

Ensimmäiset Päijänne päästä päähän -retkeläiset lähtevät matkan tekoon jo huomenna keskiviikkona, iltapäivällä. Turvaveneenä toimiva Rappen ajetaan Jyväskylään melojia odottamaan. Turvavene taittaa Päijänteen noin 120 kilometriä muutamissa tunneissa. Takaisin tullaan sitten huomattavasti verkkaisempaa tahtia, kahdeksan päivän aikana.

Jotta voidaan pelastaa uimari veneeseen, jonkun on
oltava se uimari. Petra on uhrautunut :)

Turvavenettä kuljettaville Päijänne-jamboree on todennäköisesti melko leppoisa taival. Päivämatkat ovat pisimmilläänkin alle 30 kilometriä. Kajakissa se on jo ihan hyvä päivämatka, veneessä ehtii hengailla ja kalastella. Turvaveneen rooli on kuitenkin retkellämme olennaisen tärkeä. Vene voi tarvittaessa antaa kirkkoveneelle hinausapua, noutaa vettä ja tarvikkeita venesatamista, tarjota huilausvuoron kirkkovenettä soutaville tai vaikkapa käydä tiedustelemassa aiotun leiripaikan rantautumismahdollisuuksia. Eivät kuulemma kuitenkaan ota kalatilauksia vastaan päivällistä varten.

Turvaveneen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin edistää nimensä mukaisesti retken turvallisuutta. Uupuneet, sairastuneet tai veden varaan joutuneet voidaan korjata kuljeksimasta turvaveneeseen. Turvaveneessä voidaan myös kuljettaa osa ryhmän varusteista.

Näin hauskaa se voi olla, kun kaverit nostavat veneeseen.
Kaiteen yli nousu ei ehkä ole se hauskin vaihe.

Tänään järjestetyssä pelastusharjoituksessa päästiin veneen kanssa tositoimiin. Vapaaehtoiset uimarit sukelsivat muutaman kerran Päijänteeseen, jotta veneen miehistö sai mahdollisuuden harjoitella uimarin nostoa veneeseen kuormaliinasta tehdyn lenkin avulla. Kainaloiden alle pujotetusta lenkistä saa huomattavasti helpommin otteen kuin pelkistä kelluntaliiveistä. Korkealaitaisen veneen partaita kiertävä kaide oli ehkä hieman epämukava kokemus nostettaville. 

Uimarin kuljetus kajakin keulassa veneen luo

Kaatuminen voi sattua myös paikassa, jonne ei kannata jäädä reskuttamaan kajakkia. Tällöin toinen meloja voi siirtää veden varaan joutuneen nopeasti esim. pois veneväylältä neuvomalla uimaria tarttumaan kajakin keulapiikkiin alhaalta päin, jalat kannen molemmin puolin. Tällöin uimarin henkistä ja fyysistä tilaa on helppo tarkkailla ja meloja pystyy viemään uimarin tarkasti esim. veneen vierelle. 

Jos turvavene on lähellä, veden varaan joutuneen voi auttaa veneeseen lämmittelemään ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen. Turvaveneen ollessa loitommalla uimari pelastetaan takaisin kajakkiinsa tai kuljetetaan suoraan rantaan lämmittelemään. Pelastuvastuu on retkellä kahdella lähimmällä melojalla, joista toinen tyhjentää kajakin ja tukee sitä uimarin kiivetessä sinne takaisin. Toinen pelastaja tukee pääpelastajan kajakkia sivulta ja huolehtii meloista. 

Pekka halaa keulapiikkiä. Keulassa kuljetettavaa uimaria
on helppo neuvoa ja meloja näkee, missä kunnossa hän on

Pelastusharjoituksessa harjoittelimme myös hinausta eri muodoissaan. Hinausta voi tarvita esim. meloja, joka voimien ehtymisen vuoksi ei pysy ryhmän tahdissa tai joka ei saa tuulessa pidettyä kajakkiaan suunnassa. Hinaus on rankkaa puuhaa, jossa kannattaa vuorotella. Hinattava meloo mahdollisuuksien mukaan hinaajan tukena. Hinausta voidaan käyttää myös esim. reskutuksen aikana pitämään reskutusryhmää paikoillaan tuulessa tai siirtämään ryhmän turvallisemmille vesille. 

Jos joku melojista on niin heikossa kunnossa, että tarvitsee pystyssä pitäjää, hinataan sekä avun tarvitsijaa että häntä tukevia melojia yhdessä nipussa. 

Kuivapuvussa kelpaa pulikoida

Tärkeä osa pelastusharjoitusta oli tietysti ihan perinteinen kaatuneen kajakin reskutus. Kylmään veteen ei ollut kovin paljon halukkaita menijöitä, joten sain itse kuivapukuisena kaatua ainakin viisi kertaa. Yhtä monta kertaa minut autettiin takaisin kajakkiin. Aina sitä itsekin oppii uutta - esim. huomaamaan, että kajakin kireiden kansiköysien alle on vaikea saada mahtumaan melontarukkasen verhoamia sormia. Mahdollista se oli, mutta huomattavasti hitaampaa. Taas teroittui mieleen se vanha totuus, että pelastamista ja pelastautumista kannattaa oikeasti kokeilla juuri niissä omissa melontavarusteissa, joissa todennäköisesti veden varaan joutuukin. Tulee vähän realismia harjoitteluun. 

Nyt alkaa pakkaaminen ja viimeisten varusteiden haaliminen kasaan. Ai että.

Koulun kotasaunan makoisat löylyt elvyttivät jäähtyneen melojan