8 päivän seikkailu Päijänteellä

8 päivän seikkailu Päijänteellä

lauantai 25. huhtikuuta 2015

120 kilometriä silkkaa seikkailua

Päijänne päästä päähän. Jostain syntyi villi idea meloa, soutaa ja veneillä Päijänne päästä päähän, Jyväskylästä Asikkalaan isolla porukalla. Seikkailu on nyt valmisteilla Koulutuskeskus Salpauksen ja Dynact Oy:n yhteishankkeena.

Päijänteellä riittää aavoja selkiä, saaristoa ja upeita maisemia
Ajatus Päijänne-melonnasta sai alkunsa pohtiessamme melontaohjaajakoulutuksen pidemmän kesäretken kohdetta. Jonkin reitin tai vesistön melomisessa kokonaan kiehtoo monia - onpa jotain jälkipolville kerrottavaa. Päijänne alkaa suoraan Asikkalan toimipisteen rannasta, joten ensin pohdimme jopa edestakaista reittiä. Se jää odottamaan aikoja parempia aikataulusyistä, mutta pian keksimme ottaa mukaan muitakin kulkupelejä kuin kajakit. Ja miksei mukaan mahtuisi muitakin kuin Salpauksen opiskelijoita ja henkilöstöä. Tehdään tästä iloinen yhdessä tekemisen jamboree!

Seikkailuun voi osallistua kolmenlaisella kulkupelillä.

Kajakit: Melontaryhmämme koostuu melontakouluttaja Jonne Salosesta, melontaopaskurssia suorittavista Juhani Vainiosta, Juho Kokkosesta sekä Hanna Salmisesta sekä ryhmästä Salpauksen luonto-ohjaajia, joiden melontaohjaajakoulutukseen retki kuuluu. Melontataival alkaa Jyväskylästä torstaina 21.5., josta ainakin Jonne, Juho ja Juhani lähtevät pudottelemaan Päijännettä "alaspäin" parin melontaohjaajakurssilaisen kanssa. Päiväetappeja on kaavailtu n. 20-25 km mittaisiksi, mutta yöpymis- ja taukopaikkoja ei vielä olla päätetty.

Melojat saapuvat Jämsän tuntumaan sunnuntaina 24.5. Yöpymispaikkana on silloin todennäköisesti Vuorissalo, jonne Jyväskylästä lähteneet melojat jäävät odottelemaan täydennystä porukkaansa. Maanantaiaamuna 25.5. lähtee toinen melojaerä liikkeelle Jämsästä. Iloisen jälleennäkemisen jälkeen melojat jatkavat yhdessä taivaltaan mm. Kelventeen harjusaaren kautta kohti Asikkalan kirkonkylää ja Koulutuskeskus Salpauksen rantasaunaa, jonne on tarkoitus saapua torstaina 28.5.

Eteläisen Päijänteen hiekkarantoja kelpaa katsella
Kirkkovene: Koulutuskeskus Salpauksen hyväksi havaittu kirkkovene aloittaa taipaleensa Jyväskylästä yhdessä melojien kanssa torstaina 21.5. Mukaan on jo ilmoittautunut muutama hurja, jotka aikovat soutaa koko Päijänteen läpi koulumme kalanjalostusopettaja Ari Alf Eklundin perinteitä noudattaen. Alf tosin souti koululta Jyväskylään ja takaisin tavallisella soutuveneellä (ja siis yksin) muutama kesä sitten.

Kirkkoveneen kulkutahdin on tarkoitus olla mukavan sopiva, yöksi soutajat suuntaavat samoihin paikkoihin kuin melojat. Hyvällä kelillä kirkkovene jättää melojat helposti taakseen, joten todennäköisesti päivisin taitetaan taivalta ainakin osittain erillään.

Kirkkoveneeseen pääsee mukaan soutamaan, kunhan kyydit suorituspaikalle järjestyvät. Aiempaa kokemusta soutamisesta ei välttämättä tarvita, mutta normaali terveys ja kunto ovat perusedellytyksiä souturetkelle osallistumiselle.

Kirkkoveneemme Kelventeen rannassa
Moottorivene: Koulutuskeskus Salpauksen moottorivene saattaa retkuetta koko matkan toimien samalla turvaveneenä. Moottorivenettä kuljettavat kokeneet veneilijät, joilla on retkiseuranaan veneen kuljettamista harjoittelevia luontoalan opiskelijoita. Saattaa olla, että kalastaminen näyttelee jos jonkinlaista roolia moottoriveneen matkanteossa.

Kyllä sillä kalasteleekin

Miksi seikkailu kannattaa?

Ensimmäinen kosketus ajatukseen meloa Päijänne päästä päähän on kiehtonut minua jo pitkään. Nyt kun viimein ajatus on muuttumassa mahdolliseksi, pysähdyin hetkeksi miettimään miksi?

Itse sijoitun tähän tarinaan siten, että olen ollut etuoikeutetussa asemassa seuraamassa kuinka kokemattomista melojista on kasvanut melojia, melontaohjaajia ja siitä eteenpäin jo melontaoppaita. Kaiken tämän on mahdollistanut Salpauksen henkilökunta ja erityisesti luonnonvara-alan motivoituneet opiskelijat.

Takaisin kysymykseen miksi? Hyvin usein seikkailuissa on se piirre, että varmaa lopputulosta ei voi tietää etukäteen, tämä jättää oven raolleen mahdollisuudelle oppia kokemalla uusia, jopa yllättäviä asioita. Aloitan pohdinnan omista motiiveista. Miksi minua kiehtoo meloa viikon verran ja n. 150 kilometriä Suomen toiseksi suurimmalla järvellä?


Päijänne

Päijänne on luonteeltaan haastava melontaympäristö. Tämä haastavuus kiehtoo siksi, että matkan aikana sääolosuhteet ja luonto voi haastaa melojan kohtaamaan omien taitojen ja kykyjen rajapinnan. Rajapinnan jossa oppiminen on välttämättömyys, jotta matka voi jatkua, huomennakin. Jos tuuli ja aallokko ei sitä tee, niin kilometrit hoitavat homman.

Päätöksien teko

Kotisohvalla harvoin joutuu tilanteeseen jossa on päätettävä samassa hetkessä, että pystynkö tähän vai en. Tämäntyyppinen pohdinta voi tulla toistuvasti eteen melottaessa avoimella vesialueella. "Pystynkö itse melomaan tässä tuulessa ja aallokossa tuon selän yli... pystyykö kaikki melontakumppanit siihen?" tai "Selviän itse tässä tuulessa, mutta mitä jos joku muu ryhmästämme kaatuu keskellä selkää?"

Tämän tyyppinen pohdinta on tervettä ja hyödyllistä meille jokaiselle. Miksikö? No, kun joudumme tälläisten kysymysten äärelle, on hyvinkin mahdollista että opimme tuntemaan itseämme paremmin, missä menee minun taitojen raja, mitä minun pitää kehittää itsessäni ja pystynkö käsittelemään epävarmuuden tai jopa terveen pelon tunteita. Toisaalta minun on myös opittava huomioimaan toisia kanssamelojia ja heidän pelkoja, toivomuksia ja kykyjä koska olemme jo turvallisuussyistäkin riippuvaisia toistamme.

Ongelmien ratkaisu

Näinkin pitkä ja haastava melontaretki tuo varmasti eteen tilanteita, joita kukaan ei ole pystynyt ennakoimaan. Matkan jatkuminen vaatii luovan ongelmanratkaisukyvyn aktivoimista ja aktiivista vaihtoehtojen etsimistä, niin hyvässä kuin pahassa. On neuvoteltava, tehtävä päätöksiä ja jopa joustettava omista motiiveista ja haluista yhteisen edun nimissä. Tämä jos mikä opettaa meitä kuuntelemaan ja tuomaan oman mielipiteen esiin sekä neuvottelemaan asioista. Tässä meillä jokaisella on "avaimet" omassa kädessä, jos haluan oma tilanteen paranevan tai haluaisin meloa vielä 10km lisää paremman leiripaikan takia, minun on tuotava omat halut ja tarpeet esiin.

Melonta

Olen oppinut kantapään kautta, että jos haluat oppia melomaan, silloin pitää meloa. Sekin on tullut todettua, että melominen suojaisassa satama-altaassa tai hyvällä kelillä ei ole opettanut minua melomaan läheskään niin tehokkaasti, kuin pitkät melontapäivät haastavissa sääolosuhteissa. Tämän mahdollisuuden meille tarjoaa Päijänne. Kun matkat pitenevät, sääolosuhteet vaihtelevat ja seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä pitäisi kyetä melomaan, se motivoi ainakin minua aktiivisesti miettimään ja kehittämään omaa melontaa. Myöskin kavereiden antamat vinkit ja kannustus auttavat löytämään tasapainon olosuhteiden, melontatekniikan ja voimien jakamisen / säästämisen sekä kajakin hallinnan saralla. Armoton luonto voi myös opettaa meille milloin ei melota, on aika odottaa tai viimekädessä lopettaa retki ennen "maalia".

Johtajuus

Jos mielipiteitä, motiiveja ja tavoitteita on yhtä monta kuin melontaryhmässä on jäseniä, kaikkia niitä voi olla mahdoton toteuttaa. Matka, aikataulu, turvallisuus ja olosuhteet voi tehdä tavoitteen saavuttamisen mahdottomaksi, jos jokaisen mielipidettä on noudatettava. Tarvitaan johtajuutta ja ehkä vieläkin enemmän kykyä olla myös johdettavana. 

Johtajan tehtävä on tehdä päätöksiä. Mielestäni hyvä johtaja tekee päätöksensä kuunnellen ryhmää, seuraten sääolojen kehittymistä ja ryhmän kykyä suoriutua matkasta. Mutta hän on kuitenkin viimekädessä se, joka päätöksen tekee. Leikkisän kyynien sanonta menee: "...on parempi että johtaja tekee huonoja päätöksiä kuin se, että johtaja ei tee päätöksiä ollenkaan..." tuossa on ehkä totuuden siemen piilotettuna.

Itse arvostan melonnassa ns. jaettua johtajuutta. Jaettu johtajuus tarkoittaa että melontaryhmassä on useampi johtaja, joista jokainen vastaa omasta tehtävästään. Esimerkki: 
- Retken johtaja vastaa koko retken sujumisesta ja kokonaiskuvasta 
- Suunnistaja vastaa matkan etenemisestä ja reitistä
- Turvallisuuspäällikkö vastaa olosuhteista, mahdollisista pelastustoimista sekä mahdollisista erityistilanteista
Johtajat toimivat tiiminä ja tukevat retken johtajaa päätöksenteossa.

Kokemus on osoittanut, että vaikka tuo kuullostaa yksinkertaiselta, niin se on kaikkea muuta... koska jokainen ryhmä on erillainen ja omanlaisensa. Mitä enemmän on saannut johtaa erillaisia ryhmiä, sitä todennäköisemmin varmuus johtamiseen kasvaa.

Luonto

Näin pitkään retkeen liittyy myös valtava määrä elementtejä jotka eivät ole suoranaisesti sidoksissa melontaan aktiviteettinä. Suurin pelaaja tässä pelissä on luonto ja keskeinen kysymys on, kuinka meiltä sujuu siellä oleminen ja toimiminen. 

Keskeisiä haasteita ovat itsensä toimintakykyisenä pitäminen olosuhteista riippumatta sekä luonnon kunnioittaminen. Kuinka suojaan itseni, kuinka varmistan riittävän levon, miten pysyn lämpimänä, kuinka pidän itseni ravittuna ja nesteytettynä sekä terveenä.

 Luonto myös tarjoaa ehkä sen kaikista motivoivimman syyn lähteä melomaan Päijänne päästä päähän: olosuhteiden tuoma jännitys ja haaste sekä mykistävän kaunis järviluonto sääilmiöineen. Niin ja kanssamelojat!



Minulle henkilökohtaisesti nämä kaikki edellä luetellut ovat osa-alueita joissa haluan kasvaa ja kehittyä, siksi haluan meloa Päijänteen päästä päähän!

Miksi seikkailu kannattaa?

Tässä tarinassa on käytetty viitekehyksenä Päijännettä ja melontaa. Mutta jos unohdamme ne ja mietimme että löytyykö tekstistä tuttuja elementtejä omasta arjesta, elämästä ja työstä? Löytyykö tekstistä sellaisia haasteita joita kohtaat jokapäiväisessä elämässä ja haluaisit kehittyä niiden suhteen? Jos vastaus on kyllä, niin silloin seikkailu kannattaa, juuri sinulle!

Jonne Salonen