8 päivän seikkailu Päijänteellä

8 päivän seikkailu Päijänteellä

lauantai 23. toukokuuta 2015

3. Retkipäivä, base camp + yömelonta

Tuulioloista johtuen retkikuntamme on viettämässä aikaa leirissä. Päivän aikana tankataan, levätään ja huolletaan itseämme sekä kavereita. Myöhemmin illalla on tarkoitus suunnata öiselle Päijänteelle, olosuhteiden salliessa.

Pohjoista Päijännettä tutkimassa

Uusilla vesillä
 Päijänteen retken kolmas päivä on alkanut Korpilahdelta tuulisissa merkeissä. Windguru ennustaa Korpilahdelle jopa 15 sekuntimetrin tuulenpuuskia ja muutenkin 7-8 m/s tuulta koko päivälle. Melojille tämä merkitsee reitin yksityiskohtien huolellista suunnittelua.

Päivälle suunniteltu, n. 24 km mittainen etappi kulkee pääosin Päijänteen länsirantaa, mutta matkalle osuu yksi selän ylitys, joka näillä tuuliennusteilla tapahtuu navakassa sivutuulessa. Turvavene päivystää lähellä ja ylitys toteutetaan sopivan tiiviissä muodostelmassa ja jatkuvassa pelastusvalmiudessa. Toisaalta aallokossa melominen voi olla haastavuudessaan myös jännittävää ja innostavaa.
Lauantain ja sunnuntain reittisuunnitelma

Retkeläisille toimitettiin eilen perjantaina varuste-täydennystä Korpilahdelle. Aika paljon voi retkellä improvisoidakin, mutta esim. apteekista ostettavia tuotteita voi olla vaikea kuusenkerkistä retkellä keitellä. Samalla toimitimme matkalaisille myös välttämättömiä suklaatuotteita, joista vaikutti tulleen pulaa heti ensimmäisenä iltana.

Melojilta ja turvaveneen miehistöltä saadut raportit ovat olleet hieman niukkoja, koska pitkällä retkellä matkapuhelinten akkuja on järkevää säästää. Monella on mukana virtapankki puhelinten akkujen lataamista varten, mutta siltikään turhiin puhelimessa löpinöihin ei retkellä kannata sortua. Iltaisin retkeläiset ovat kuitenkin lähettäneet leiristä runsaasti kuvia, jotka ovat ymmärrettävästi olleet hyvin ruokailu- ja maisemapainotteisia. Ilmeistä on, että tärkein varuste pitkällä vaelluksella on osaava eräkokki. Onnellisia ovat ne, joiden ruokakuntaan sellainen kuuluu. Ovathan nuudelitkin ihan jees, mutta avotulella voissa paistettu pallas..

Ensimmäisen yöpaikan Mämminiemen maisemia

Perjantain varustetäydennyksiä
Pikku välipalaa avotulella

Oikeesti. Pekoniherkkusieniä. 
Perjantaina retkikunta kohtasi Kärkistensalmen kohdilla myös Korpilahti -lehden toimittajan, joka tuli kuvaamaan ja haastattelemaan retkeläisiä. Itse melontamatka oli perjantaina ohi jo neljän maissa iltapäivällä, joten leirissä oli jälleen runsaasti aikaa ruoanlaittoon.

Retken edetessä perjantai oli myös kiireinen valmistelupäivä maanantaista kirkkoveneen vesillelaskua varten. Maanantaina retkelle lähtee Jämsästä 12 uutta osallistujaa, joiden viime hetken varustetarpeita ja kyytiasioita järjesteltiin tiukassa tahdissa. Samalla syntyi myös luontoalan opetussuunnitelma ensi syksylle.

Itse vietän viikonloppua aavistuksen hermostuneissa merkeissä - ovatkohan kaikki osallistujat maanantaiaamuna klo 8 oikeasti lähtövalmiina koulun autoissa Asikkalan kampuksella, vai vieläkö juostaan ympäri koulua etsimässä makuualustoja tai tulitikkuja? Omatkin varusteet on otettava esiin, huollettava ja pakattava. Silti on upeaa päästä retkelle mukaan, vaikka vain puolesta välistä. Itse melontamatkaa tärkeämpää minulle on ehkä päästä viettämään aikaa näiden upeiden tyyppien kanssa - meiltä jo valmistuneiden ja muualle muuttaneiden, nyt kevätjuhlassa valmistuvien ja vielä vuodeksi, pariksi meille jäävien opiskelijoiden kanssa.

Melojien ensimäisiä metrejä Jyväskylän satamassa

Osa turvaveneen miehistön "hektisestä" päivästä

Turvaveneen miehistöä
 Siisti biitsi -tempausta varten retkeläiset ovat myös tutkineet Päijänteen rantojen roskaisuutta ja keränneet roskia talteen. En tiedä tarkkaa tilannetta tässä asiassa, mutta ainakin Mämminiemessä roskia oli kuulemma niin niukasti, että pieni minigrip-pussi olisi riittänyt. Mutta löytyyhän luonnosta muutakin kerättävää.

Ympäristötaidetta

Melojien kamppeita kuivumassa seuraavan päivän uurastusta varten

perjantai 22. toukokuuta 2015

2. Retkipäivä

Reissun toinen päivä on illassa. Päivä melottiin vaihtelevissa tuulioloissa, mutta auringonpaisteessa. Nyt lepo ja valmistautuminen huomiseen, astetta tuulisempaan melontapäivään.

torstai 21. toukokuuta 2015

Terveiset Mämminiemestä

Ensimmäisen päivän ilta!

Gentlemen, start your engines!


Retki on nyt virallisesti alkanut. Retkelle lähtijät kokoontuivat Jyväskylän satamaan torstaiaamuna klo 10 maissa. Salpauksen liput liehuivat venerampin kohdalla, jossa kajakkeja ryhdyttiin pakkaamaan. Kahdeksan päivän retkivarusteiden sullominen kajakkiin kestää aikansa, mutta hyvissä ajoin ennen klo 11 olimme valmiita siirtymään lähtökahveille Saunalauttaan. Lähtöämme seurasivat YLE Keski-Suomen toimittaja ja kuvaaja sekä useat alueella ulkoilevat kaupunkilaiset.

Päijänne-Jamboreen lähtijöitä tuli tervehtimään iso joukko Tiimiakatemian opiskelijoita sekä Partus Oy:n valmentajia. Yksi retkemme tarkoituksista on saattaa tiimioppiminen virallisesti Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan kampukselle. Opetusneuvos Johannes Partanen, tiimioppimisen kehittäjä luovutti Jarno Räsäselle Tiimiakatemian lipun, joka pystytettiin turvaveneeseen liehumaan vapojen vierelle. Yhteisen retkemme toteutukseen tiimioppiminen istuukin kuin nenä päähän: retken järjestäminen on vaatinut hyvää yhteistyötä ja sitoutumista isolta porukalta. Esimerkiksi melontaopastiimi ja kipparitiimi ovat paiskoneet töitä yömyöhäänkin esim. turvallisuussuunnitelmien ja yöpymispaikkojen eteen.

Lähtijöiden varusteita sataman nurmikolla

Maistuvilla lähtökahveilla Saunalautalla, Oranssissa takissa
retken turvallisuuspäällikkö ja johtaja Jonne Salonen

Melojien viime hetken palaveri

Dynact Oy:ltä ja Meloja ry:ltä vuokrattuja kajakkeja
lastausta odottelemassa

Kajakkiin mahtuu yllättävän suuri määrä tavaraa

Jos mielikuvitusta riittää, melontaretken muona voi olla herkullistakin.
Ensi retkellä aion pyrkiä Juhon ruokakuntaan.

Tulevia melontaohjaajia. Ties vaikka oppaitakin lopulta.

Ensimmäiset kajakit lähdössä vesille

Timiakatemian "merirosvolippu" vie oppimisen
mullistuksen toiselle asteelle Salpaukseen

Rappenin miehistö kulkee leppoisasti kalastellen,
turvaa reittiä ja nauttii matkasta. 

Lastiluukut on syytä sulkea erittäin huolellisesti ennen
vesille laskua

Opetusneuvos Johannes Partanen Partus Oy:stä luovuttaa
Tiimiakatemian lipun Salpauksen Jarno Räsäselle
Meitä rannalle jääneitä kaihertaa kateus. Kajakkien kadotessa ensimmäisen niemen taakse lähdimme ajamaan koulun minibusseja kohti Asikkalaa. Onneksi pääsen itse mukaan maanantaina Jämsästä. Tärkeintä on lähteminen.

Satamassa

Juuri nyt Jyväskylän satamassa, saunalautan kupeessa kuuluu kiihkeää rapinaa ja suhinaa melojien pakatessa kajakkejaan Päijänteen vaellusta varten.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Se on nyt totta

Nyt sitä ei enää voi perua. Eikä haluttaisikaan! Turvavene Rappen syöksähti liikkeelle kohti Jyväskylää tänään iltapäivällä. Melojaryhmään kuuluvat Iska ja Toni lähtivät sitä ajamaan harjoitellakseen veneilyä. Luontoalan valmentaja Räsäsen Jarno lähti kaveriksi ja neuvomaan.

Veneilijät ovat saapuneet Mämminiemeen, jossa yöpyvät suunnatakseen aamulla lähtöjuhlallisuuksiin Jyväskylän Lutakon satamaan.
Valmiina lähtöön koulun laiturissa
(kuva: Piia Järvinen)
Matkan aikana yllätti nälkä. Se helpotti Korpilahdella pitsan äärellä.
(Kuva: Jarno Räsänen)
Enää n. 300 km jäljellä :)
(kuva: Piia Järvinen)


Venekuskit päätyivät yöpymään Mämminiemessä, jossa yövytään
myös to-pe välinen yö. Hienossa kelissä, ilta-auringossa - nam.
(Kuva: Jarno Räsänen)