Itse sijoitun tähän tarinaan siten, että olen ollut etuoikeutetussa asemassa seuraamassa kuinka kokemattomista melojista on kasvanut melojia, melontaohjaajia ja siitä eteenpäin jo melontaoppaita. Kaiken tämän on mahdollistanut Salpauksen henkilökunta ja erityisesti luonnonvara-alan motivoituneet opiskelijat.
Takaisin kysymykseen miksi? Hyvin usein seikkailuissa on se piirre, että varmaa lopputulosta ei voi tietää etukäteen, tämä jättää oven raolleen mahdollisuudelle oppia kokemalla uusia, jopa yllättäviä asioita. Aloitan pohdinnan omista motiiveista. Miksi minua kiehtoo meloa viikon verran ja n. 150 kilometriä Suomen toiseksi suurimmalla järvellä?
Päijänne
Päijänne on luonteeltaan haastava melontaympäristö. Tämä haastavuus kiehtoo siksi, että matkan aikana sääolosuhteet ja luonto voi haastaa melojan kohtaamaan omien taitojen ja kykyjen rajapinnan. Rajapinnan jossa oppiminen on välttämättömyys, jotta matka voi jatkua, huomennakin. Jos tuuli ja aallokko ei sitä tee, niin kilometrit hoitavat homman.Päätöksien teko
Kotisohvalla harvoin joutuu tilanteeseen jossa on päätettävä samassa hetkessä, että pystynkö tähän vai en. Tämäntyyppinen pohdinta voi tulla toistuvasti eteen melottaessa avoimella vesialueella. "Pystynkö itse melomaan tässä tuulessa ja aallokossa tuon selän yli... pystyykö kaikki melontakumppanit siihen?" tai "Selviän itse tässä tuulessa, mutta mitä jos joku muu ryhmästämme kaatuu keskellä selkää?"Tämän tyyppinen pohdinta on tervettä ja hyödyllistä meille jokaiselle. Miksikö? No, kun joudumme tälläisten kysymysten äärelle, on hyvinkin mahdollista että opimme tuntemaan itseämme paremmin, missä menee minun taitojen raja, mitä minun pitää kehittää itsessäni ja pystynkö käsittelemään epävarmuuden tai jopa terveen pelon tunteita. Toisaalta minun on myös opittava huomioimaan toisia kanssamelojia ja heidän pelkoja, toivomuksia ja kykyjä koska olemme jo turvallisuussyistäkin riippuvaisia toistamme.
Ongelmien ratkaisu
Näinkin pitkä ja haastava melontaretki tuo varmasti eteen tilanteita, joita kukaan ei ole pystynyt ennakoimaan. Matkan jatkuminen vaatii luovan ongelmanratkaisukyvyn aktivoimista ja aktiivista vaihtoehtojen etsimistä, niin hyvässä kuin pahassa. On neuvoteltava, tehtävä päätöksiä ja jopa joustettava omista motiiveista ja haluista yhteisen edun nimissä. Tämä jos mikä opettaa meitä kuuntelemaan ja tuomaan oman mielipiteen esiin sekä neuvottelemaan asioista. Tässä meillä jokaisella on "avaimet" omassa kädessä, jos haluan oma tilanteen paranevan tai haluaisin meloa vielä 10km lisää paremman leiripaikan takia, minun on tuotava omat halut ja tarpeet esiin.Melonta
Olen oppinut kantapään kautta, että jos haluat oppia melomaan, silloin pitää meloa. Sekin on tullut todettua, että melominen suojaisassa satama-altaassa tai hyvällä kelillä ei ole opettanut minua melomaan läheskään niin tehokkaasti, kuin pitkät melontapäivät haastavissa sääolosuhteissa. Tämän mahdollisuuden meille tarjoaa Päijänne. Kun matkat pitenevät, sääolosuhteet vaihtelevat ja seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä pitäisi kyetä melomaan, se motivoi ainakin minua aktiivisesti miettimään ja kehittämään omaa melontaa. Myöskin kavereiden antamat vinkit ja kannustus auttavat löytämään tasapainon olosuhteiden, melontatekniikan ja voimien jakamisen / säästämisen sekä kajakin hallinnan saralla. Armoton luonto voi myös opettaa meille milloin ei melota, on aika odottaa tai viimekädessä lopettaa retki ennen "maalia".Johtajuus
Jos mielipiteitä, motiiveja ja tavoitteita on yhtä monta kuin melontaryhmässä on jäseniä, kaikkia niitä voi olla mahdoton toteuttaa. Matka, aikataulu, turvallisuus ja olosuhteet voi tehdä tavoitteen saavuttamisen mahdottomaksi, jos jokaisen mielipidettä on noudatettava. Tarvitaan johtajuutta ja ehkä vieläkin enemmän kykyä olla myös johdettavana.
Johtajan tehtävä on tehdä päätöksiä. Mielestäni hyvä johtaja tekee päätöksensä kuunnellen ryhmää, seuraten sääolojen kehittymistä ja ryhmän kykyä suoriutua matkasta. Mutta hän on kuitenkin viimekädessä se, joka päätöksen tekee. Leikkisän kyynien sanonta menee: "...on parempi että johtaja tekee huonoja päätöksiä kuin se, että johtaja ei tee päätöksiä ollenkaan..." tuossa on ehkä totuuden siemen piilotettuna.
Itse arvostan melonnassa ns. jaettua johtajuutta. Jaettu johtajuus tarkoittaa että melontaryhmassä on useampi johtaja, joista jokainen vastaa omasta tehtävästään. Esimerkki:
- Retken johtaja vastaa koko retken sujumisesta ja kokonaiskuvasta
- Suunnistaja vastaa matkan etenemisestä ja reitistä
- Turvallisuuspäällikkö vastaa olosuhteista, mahdollisista pelastustoimista sekä mahdollisista erityistilanteista
Johtajat toimivat tiiminä ja tukevat retken johtajaa päätöksenteossa.
Kokemus on osoittanut, että vaikka tuo kuullostaa yksinkertaiselta, niin se on kaikkea muuta... koska jokainen ryhmä on erillainen ja omanlaisensa. Mitä enemmän on saannut johtaa erillaisia ryhmiä, sitä todennäköisemmin varmuus johtamiseen kasvaa.
Luonto
Näin pitkään retkeen liittyy myös valtava määrä elementtejä jotka eivät ole suoranaisesti sidoksissa melontaan aktiviteettinä. Suurin pelaaja tässä pelissä on luonto ja keskeinen kysymys on, kuinka meiltä sujuu siellä oleminen ja toimiminen.
Keskeisiä haasteita ovat itsensä toimintakykyisenä pitäminen olosuhteista riippumatta sekä luonnon kunnioittaminen. Kuinka suojaan itseni, kuinka varmistan riittävän levon, miten pysyn lämpimänä, kuinka pidän itseni ravittuna ja nesteytettynä sekä terveenä.
Luonto myös tarjoaa ehkä sen kaikista motivoivimman syyn lähteä melomaan Päijänne päästä päähän: olosuhteiden tuoma jännitys ja haaste sekä mykistävän kaunis järviluonto sääilmiöineen. Niin ja kanssamelojat!
Minulle henkilökohtaisesti nämä kaikki edellä luetellut ovat osa-alueita joissa haluan kasvaa ja kehittyä, siksi haluan meloa Päijänteen päästä päähän!
Miksi seikkailu kannattaa?
Tässä tarinassa on käytetty viitekehyksenä Päijännettä ja melontaa. Mutta jos unohdamme ne ja mietimme että löytyykö tekstistä tuttuja elementtejä omasta arjesta, elämästä ja työstä? Löytyykö tekstistä sellaisia haasteita joita kohtaat jokapäiväisessä elämässä ja haluaisit kehittyä niiden suhteen? Jos vastaus on kyllä, niin silloin seikkailu kannattaa, juuri sinulle!
Jonne Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti