Vaikka ei tahtoisi, retki lähenee loppuaan. Istumme evästauolla, retken viimeisellä. Pulkilanharjulla ravintola Reimarin rannassa tuulee hieman, mutta melojille se tarkoitti miellyttävää myötätuulta. Ensimmäistä kertaa koko retken aikana pääsimme tilanteeseen, jossa odottelemme kirkkovenettä eikä päinvastoin.
Olemme sopineet,, että saavumme koulun rantaan Asikkalan kirkolle klo 14. Retki alkoi Jyväskylästä lähtökahveilla ja päättyy luonnollisesti tulokahveihin. Sivistyksen hyvät puolet kuten jäätelö alkavat vähitellen muistua mieleen. Retkellä olemisen lumousta on silti aina haikeanvaikeaa rikkoa. Kun nousemme kajakeista, on retki peruuttamattomasti ohi. Paitsi niillä kahdella, jotka suunnittelevat melovansa perään vielä Vesijärven, jonne pääsee Päijänteeltä Vääksyn kanavan kautta.
Retki on ollut uskomattoman upea. Tämä kannatti tehdä ja kokea. Lukemattomat uudet pitkien ekskursioiden ja tapahtumien suunnitelmat risteilevät jo mielessä. Päijänne jylhässä kauneudessaan on niin suuri, ettei sitä oikein ymmärrä kuin kulkemalla sen omin voimin läpi. Olen kiitollinen siitä, että sain kokea tämän, juuri näiden ihmisten kanssa. "Todella hyvä sisävesiristeily", kuten vierelläni melonut Sami asian kiteytti.
|
Kajakki kivikossa |
|
Kimaltavissa vesissä |
|
Aamukahvi |
|
Aurinkoa vastaan raju kerros rasvaa |
|
Pulkkilanharju kukkii |
|
Kirkkovene odottaa retken viimeistä lähtöä |
|
Kalatalouden joukkue jättää Kelventeen |
|
Valmiina viimeiselle melontaetapille. Vyö mallillaan. |
|
Ihanat naiset Hinttolanhiekalla |
|
Aamupala Kelventeen hiekoilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti