Oma Päijänteen valloitukseni katkesi neljään päivään ja sunnuntaihin. Sairastuminen ja kovat kuumetilat pakottivat keskeyttämään ja kaivamaan evakuointikortin taskusta, toisen kerran kohta kymmenen vuotta kestäneen retkeilyuran aikana.
Koko retken idean toisena "isänä" ja yhtenä järjestäjistä, päällimäisenä tunteena oli järjetön pettymys. Kuukausien työ tuntui valuvan hukkaan.
Muutaman päivän kotona toipumisen jälkeen alkoi sitten se kuuluisa oppiminen. Eihän se työ hukkaan mennyt! Kuukausien aikana tehdyt ja suunnitellut riskianalyysit ja turvallisuus- ja reittisuunnitelmat tähtäävät juuri näihin tilanteisiin. Tarkasti mietityt evakuointipisteet varmistivat oman nopean evakuointini tilanteesta. Reittisuunnitelma takasi ryhmälle jo tuohon asti ja vielä puoli viikkoa tuosta eteenpäin turvallisen ja suunnitellun reitin.
Varsinkin retken tulevat melontaohjaajat, ottakaa nämä asiakirjat vakavasti. Aina ei ole aikaa miettiä miten toimitaan, ja silloin on helppo kaivaa valmiit suunnitelmat esiin ja toimia niiden perusteella.
Nyt melkein viikko jälkeenpäin, voin sanoa, että on onni tehdä töitä rautaisten ammattilaisten kanssa. Erityiskiitos turvaveneen porukalle nopeasta evakuoinnista keskeltä Päijännettä ja hyvästä huolenpidosta, kun makasin puoli tajuttomana veneen lattialla :).
Onnea melontaryhmälle, joka päihitti Suomen toiseksi suurimman järven. Ei ole helpoin järvi meloa! Erityisrespektit Iskalle ja Samille, jotka suorittivat oman unelmani ja meloivat vielä Vesijärven samaan putkeen. Kovaa porukkaa!
Melokaa ja retkeilkää turvallisesti. Itse suunnittelen jo revanssia Päijänteen kanssa :)!
Juhani, Villituli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti